sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

You treasure what you measure

New Economics Foundationin johtaja Stewart Wallis esittää Falling Walls –konferenssissa vuonna 2011 pitämässään puheessa kiinnostavia huomioita talouden ja tuottavuuden mittaamisesta. Yksinkertaisimmillaan hänen argumenttinsa ovat kiteytettävissä lauseeseen ’You treasure what you measure’, eli arvostamme sitä, mitä mittaamme. Ja mitä mittaamme, siihen huomiomme kohdistuu ja sitä myös teemme. Jos siis todella arvostamme esimerkiksi ekologista kestävyyttä, hyvinvointia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ei tärkeimmän taloudellisen mittarimme pitäisi olla näitä arvoja tavoittamaton ja aikansa elänyt bruttokansantuote, päättelee Wallis. 

Sovellamme seuraavaksi Wallisin ajatuksia yliopistomaailmaan. Huippuyliopiston strategiassa mainitaan (kaiken menestyksen, parhauden ja kilpailukyvyn ohella) hyvinvointi, vapaus, rohkeus, vastuu ja eettisyys. Mutta mitä huippuyliopistossa mitataan? Ei suinkaan ajatuksen vapautta, yhteisöllistä vastuuta tai toisista välittämistä. Sen sijaan mittaamme opiskeluaikoja ja tutkintojen määrää, impact factoreita, sijoituksia yliopistorankingeissa ja pärjäämistä akreditoinneissa. Ajattelun vapautta ja vastuuta on toki vaikea pukea numeeriseen muotoon. Mutta ratkeaako asia sillä, että mittaamme vain niitä asioita, jotka voimme pelkistää numeroiksi (muista: you treasure what you measure)? Yhtä lailla kun bruttokansantuote mittaa ”kaikkea paitsi sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista”, yliopistomittarimme mittaavat kaikkea muuta paitsi sitä, mikä tekee tutkimuksesta ja opiskelusta tekemisen arvoista. 

Huippuyliopistoblogin ratkaisu ongelmaan ei ole yhä uusien ja hienovaraisempien mittareiden kehittäminen. Sen sijaan ehdotamme luopumista koko mittauskulttuurista. Vai luuletko, että tutkijat ja opettajat alkavat välittömästi laiskotella, jos heitä ei mitata ja he eivät itse mittaa itseään (ks. Managerialismin seurauksia)? Opiskelijat vaihtavat harjoitustöiden kirjoittamisen päämäärättömään kahvilahengailuun? Yliopistomme maine kärsii rankan kolauksen sen pudotessa Shanghain listalta? Emmepä usko. Entä leimataanko ehdotuksemme utopistiseksi idealismiksi? Kyllä kiitos. 

Realismia otamme kehiin sen verran, että pahoittelemme jo etukäteen aloitteemme kerrannaisvaikutuksia yliopistojen hallinnossa uusia mittareita kehittelevän asiantuntijatyövoiman työllisyyteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti