Yliopistomaailmassa keskustellaan tällä hetkellä vilkkaasti
suomen kielen asemasta. Nykyisen yliopistolain mukaan yliopistojen opetus- ja
tutkintokielet ovat suomi ja ruotsi, joiden lisäksi voidaan käyttää muita
kieliä (käytännössä englantia). Tutkimuksen teossa englanti on useimmilla
aloilla jo syrjäyttänyt suomen kielen ja tällä hetkellä väännettään kättä
siitä, missä määrin yliopistot tulevat jatkossa säilyttämään suomenkielistä
opetusta. Puhutaan jopa yliopistolain muuttamisesta, jotta englannin koko ajan
vahvistuva asema opetuskielenä mahdollistuu.
Huippuyliopistoblogi suhtautuu myönteisesti kansainvälisyyden erilaisiin muotoihin (ks. Väärin kansainvälistynyt). Kansainvälisyydestä ei kuitenkaan pitäisi tulla kaiken toiminnan ylintä mittaria sisällön ja laadun kustannuksella, eikä kansainvälisyyttä tulisi pelkistää englanninkieleen. Kapeakatseinen englannin ajaminen ei ota huomioon oman (äidin)kielen roolia ajattelun, ymmärryksen ja syvällisen asiantuntijuuden kehittymisessä. Yliopistosta siis valmistuu kansainvälisiä (= englanninkielentaitoisia) maistereita, jotka osaavat kyllä toistaa ulkomailta kopioituja ajatuksia finglish-terminologiaa käyttäen, mutta kykenevätkö he näillä eväin ymmärtämään paikallisen ympäristömme vivahteikkuutta ja täyttämään yhteiskuntaamme rohkeasti uudistavien ammattilaisten ja asiantuntijoiden saappaat?
Huippuyliopistoblogi suhtautuu myönteisesti kansainvälisyyden erilaisiin muotoihin (ks. Väärin kansainvälistynyt). Kansainvälisyydestä ei kuitenkaan pitäisi tulla kaiken toiminnan ylintä mittaria sisällön ja laadun kustannuksella, eikä kansainvälisyyttä tulisi pelkistää englanninkieleen. Kapeakatseinen englannin ajaminen ei ota huomioon oman (äidin)kielen roolia ajattelun, ymmärryksen ja syvällisen asiantuntijuuden kehittymisessä. Yliopistosta siis valmistuu kansainvälisiä (= englanninkielentaitoisia) maistereita, jotka osaavat kyllä toistaa ulkomailta kopioituja ajatuksia finglish-terminologiaa käyttäen, mutta kykenevätkö he näillä eväin ymmärtämään paikallisen ympäristömme vivahteikkuutta ja täyttämään yhteiskuntaamme rohkeasti uudistavien ammattilaisten ja asiantuntijoiden saappaat?
Opetuksessamme olemme moneen
kertaan huomanneet, että perusenglannilla toki kyetään hoitamaan small talkit
ja tekemään kauppaa, mutta sillä harvoin opitaan ajattelemaan syvällisesti.
Vaikka suomalaisten opiskelijoiden englannintaidot ovatkin korkealla tasolla
(etenkin moniin vaihto-opiskelijoihin verrattuna), ajattelun ja argumentoinnin
taso tuppaa laskemaan heidän englanninkielisissä tuotoksissaan. Kannattaako
oman ajattelun ja asiantuntijuuden kehittymistä todella rajoittaa
kansainvälisyyden nimissä, jos se ei opetettavan aineksen kannalta ole
välttämätöntä? Riittävän englannin kielen taidon voi saavuttaa monin tavoin ja
myös käytännön työelämässä, mutta mahdollisuutta oman ajattelun laajentamiseen
siellä tuskin yliopisto-opiskeluun verrattavissa määrin avautuu.
Yliopistolaissa on erikseen
pykälä siitä, että ruotsin kieltä taitavia henkilöitä tulee kouluttaa riittävä
määrä maan tarpeisiin. Tarvittaisiinko sellainen myös suomen kielen osalta?
Huippuyliopiston tuntee siitä, että huippukoulutus on saatavilla omalla äidinkielellä. Vieraalla kielellä sönkötys ei paranna tuloksia. Vieraalla kielellä ei pysty ilmaisemaan syvällisiä ajatuksia eikä kuulijakaan niitä omaksu. Suomessa on oltava mahdollisuus opiskella ja tutkia suomeksi joka tasolla.
VastaaPoistaOletetaan, että supisuomalainen, ihan OK englannintaitoinen proffa tai lehtori vaihtaa (usein johdon vaatimuksesta) opetuskielekseen englannin. Oman kokemukseni myötä usein käy siten, että luentojen taso kielenvaihdon jälkeen tipahtaa noin 50 %. Vastaavasti, vieraana kielenä englantia osaavat opiskelijat sitten eivät kykene olemaan yhtä vastaanottavaisia kielen vaihduttua, usein "oppimisteho" sitten tippuu myös vastaavasti 50 %. Joten, kun nämä lausutaan sarjassa, jää englanninkielisten luentojen anti vain noin 25 % suomenkielisten luentojen annista...
VastaaPoistaProsentit sitten perustuvat mutu-tuntumaan, eri mieltä siis niistä saa ilman muuta olla. Mutta jutun pointti tuli varmasti hyvin selväksi...
Kielikysymyksestä nousi tässä minulle mieleen toisenlainenkin kysymys... Nykyään esim. väitöskirjat kirjoitetaan pääasiassa englanniksi. Kuitenkin vain osalla jatko-opiskelijoista kielitaito on sillä tasolla, että he kykenevät kirjoittamaan sekä kieliopillisesti että tyylillisesti riittävän korkeatasoisen, englanninkielisen väitöskirjan. Usein ollaankin tilanteessa, että kielentarkastajia tarvitaan, mikä on sinänsä ihan OK ja luonnollista. Kokemukseni mukaan ei kuitenkaan ole tavatonta, että kielentarkastuksessa käsikirjoitus käytännössä kirjoitetaan uusiksi, jolloin lähestytään tietysti sitä rajaa, missä vaiheessa kielentarkastajasta tuleekin haamukirjoittaja...
VastaaPoistaJos Tiina Tutkijalla on kokemusta huippuyliopistosta tämänkaltaisesta tilanteesta, olisi kiva kuulla tästä jotain kannanottoa. Asia on kuitenkin mielestäni hyvin tärkeä. Viime vuosina on erilaisten plagiaattisyytösten takia "kärähdellyt" useampiakin väitöskirjoja maailmalla, erityisesti sen johdosta, että automaattiset tekstintunnistusohjelmat ovat kehittyneet nopeasti. Tämä mainitsemani ongelma ei tietenkään automaattitunnistimilla ratkea, mutta ompi mahdollista, että tulevaisuudessa tähän aletaan puuttumaan jotenkin... yksilöllistyvä huippuyliopistolaitos oikeastaan antaa hyvän kasvualustan sille, että esim. henkilökohtaisuuksia tms. aletaan selvittämään "puukko selkään"-tyylillä, missä esim. laajasti käytetty kielentarkastus/haamukirjoitus julkistetaankin vaikkapa keltaisessa lehdistössä. Niin, kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Itse joudun oman väittärini varmaan kirjoittamaan monen muun tiimiläiseni tapaan käyttäen kyseistä "menetelmää". Tilanne on siis kieltämättä kinkkinen eettisesti: Kyseessä on opinnäyte, jolloin haamukirjoitus on ilman muuta vilppiä. Haluaisin siis kirjoittaa väittärin ennemmin suomeksi ja tehdä sen itse kannesta kanteen - johon minulla on lain mukaan oikeus ja jolloin kieli ei olisi ongelma, eikä vilppiäkään "tarvitsisi" siis tehdä. Palkanmaksajani (eli yliopisto) ei kuitenkaan tähän suostu ja jos tässä väitän vastaan, kyseessä on työstä kieltäytyminen, jolloin minut voidaan siis erottaa työtehtävistäni. Ehkä pitää sitten lähteä vain etsimään muita hommia...
Jos joskus nämä asiat sitten pomppaavat julkisuuteen, olen minä sitten varmaan henkilökohtaisesti tästä vilpistä vastuussa. Suuripalkkaisten johtajien kilpaa pestessä käsiään... "jatko-opiskelijan on ymmärrettävä vastuunsa..."
Kiitos tärkeän asian nostamisesta esille!
PoistaYksi ratkaisu tähän ongelmaan olisi se, että väitöskirjan (tai muun julkaisun) saisi aina halutessaan tehdä omalla äidinkielellään ja yliopistolla olisi ammattitaitoisia kääntäjiä, jotka tarvittaessa kääntäisivät työn englanniksi (tai jollekin muulle kielelle). Pelin henki olisi selvä ja käännetyssä työssä esillä kääntäjän nimi. Kääntäjän tuskin tarvitsisi tällöin korjailla tekstin kieliopillisia ja rakenteellisia ongelmia samassa mittakaavassa kun kielentarkastuksessa, koska omalla äidinkielellä kirjoitettaessa näitä todennäköisesti olisi vähemmän ja tekstin laatu parempi.
No, tällaisesta voimme tietysti vain haaveilla. Meidän käsketään olemaan kansainvälisiä, käymään konferensseissa ja julkaisemaan kansainvälisissä journaaleissa, mutta harvan työsuhteeseen kuuluu työsuhde-etuna matkarahoja, kielentarkastusrahoja tai muita välttämättömyyksiä. Näitä sitten erikseen anotaan säätiöiltä tai neuvotellaan pärstäkertoimella kunkin oman laitoksen kassasta – ja aikaa tuhraantuu roppakaupalla ihan muuhun kun olennaiseen. Suhteellisen isot rahat myös pitää usein kaivaa ensin omasta tilipussista ja laskuttaa yliopistolta/kattaa apurahalla jälkikäteen.
On kummallista, ettei tällaisessa kansainvälisyyteen panostavassa huippuinstituutiossa ole kattavaa kielentarkastus- ja käännöspalvelua tutkijoiden käyttöön. Tällöin kielentarkastukselle voitaisiin myös sopia yhteiset linjat ja pelisäännöt, jotka ehkäisisivät eettisiä ongelmia.
Kielentarkastuksessa ei käsittääkseni tulisi kirjoittaa tekstiä uusiksi ja omat kielentarkastajani eivät ole tällaiseen ryhtyneet, korkeintaan ehdottaneet joitakin yksittäisiä tekstiä parantavia rakenteellisia muutoksia. Tunnistan kuitenkin tilanteen, jossa korjailen esimerkiksi opiskelijan kielivirheitä, vaikka melkein helpompaa olisi kirjoittaa teksti uudelleen… en siis pidä kaukaa haettuna, että jotain tämänsuuntaista saattaa joskus jossain tapahtua.
Viime aikoina on alkanut nousta esille laajempaakin keskustelua siitä, kannustaako akateemisessa maailmassa kiristyvä kilpailu tutkijoita vilppiin (esimerkiksi havaintojen tekaisuun, cv:n paisutteluun, kollegan työpanoksen vähättelyyn). Toivottavasti tätä keskustelua uskalletaan käydä meidänkin yliopistossamme.
Hyvä kannanotto!
PoistaEnglanninkielisyyden vaatimus on myös sikäli varsin kinkkinen, että opintolinjasta toki riippuen esimerkiksi teknisten tieteiden opiskelijat eivät välttämättä ole kovinkaan paljon kielen kanssa olleet tekemisissä, muutoin kuin lähdekirjallisuutta lukemalla.
Pääsykokeissa englantia ei huomioida lainkaan, käytännössä vain matikalla, fysiikalla ja kemialla on väliä. Ensimmäiset teekkarivuodet kuluvat teknisten perustaitojen kehittymisessä, jolloin myös lähdekirjallisuutta on tarjolla paljon suomeksi, ja jollei ole, on opettaja yleensä tuottanut suomenkielisen kurssimateriaalin vieraskielisen kurssikirjan tueksi. Maisterivaiheessa vieraskielinen kirjallisuus toki lisääntyy, mutta kuitenkin mielestäni varsin kohtuullisesti. Vieraiden kielten opintoja on vaatimuksena hyvin vähän ja usein nekin ovat vapaasti valittavissa toista kotimaista lukuun ottamatta.
Sitten, jatko-opinnoissa kaikki muuttuu kertaheitolla: Esitelmät pitäisi pitää kansainvälisissä konferensseissa (englanniksi), artikkelit pitäisi kirjoittaa kansainvälisiin lehtiin (englanniksi), opinnäyte eli väittäri samaten... lisäksi varsin kova kilpailu takaa sen, että erityisesti ns. "parempiin" lehtiin myös kielelliset tyylivaatimukset ovat varsin korkeat. Usein ei todellakaan riitä, että osaa latoa sanoja peräkkäin siten, että kielivirheet olisivat minimissään - tyyli on tyyli.
Lisäksi on jo kauan tunnettu tosiasia, että usein kielellisesti lahjakkaat eivät välttämättä ole matemaattisesti lahjakkaita tai toisinpäin. Toki on henkilöitä, jotka ovat hyviä kaikessa ja sitten niitä, joilta ei oikein mikään onnistu. Väitän kuitenkin, että suurin osa meistä on ns. kultaisen keskitien kulkijoita, joilla on omat vahvuusalueensa ja vastaavasti selkeät heikkoutensa.
Mikäli oma vahvuusalue ei ole englannin kielessä, usein lukeminen ja sen ymmärtäminen kyllä onnistuu vielä helpohkosti; mutta vaaditun laadukkaan, kieliopillisesti ja tyylillisesti korkeatasoisen englanninkielisen tekstin tuottaminen onkin jo aivan toinen juttu.
Eli; pitäisikö siis esimerkiksi teknisten alojen jatko-opiskelijoille määrittää selkeät kielitaitovaatimukset jatko-opintojen aloittamisen ehdoksi? Tällöin tietysti monet teknisesti erittäin lahjakkaat dippainssit jäisivät dippainsseiksi monien teknisiltä taidoiltaan heikompien, mutta kielellisesti lahjakkaampien päästessä teknisten tieteiden jatko-opiskelijoiksi... ainakin artikkeleja varmasti tulisi enemmän, sisällön perustuessa ... johonkin? Edellisissä artikkeleissa julkaistujen tulosten uudelleenjargonointiin?
Mikä ihanan osuva termi: uudelleenjargonointi! :)
PoistaNäistä asioista keskustellaan myös maamme rajojen ulkopuolella ja ylitse ja juurikin meidän huiputusyliopiston mielipuolisesta toiminnasta. Eikä siihen suhtauduta suopeasti. Meidän ylintä johtoa näkemyksineen pidetään taantumuksellisena, lyhytnäköisenä ja akateemiseen maailmaan kuulumattomana. Toimintakulttuuria pidetään vaarallisena erityisesti tieteen, tutkimuksen ja ajatuksenvaihdon kannalta.
VastaaPoistaTapaa, jolla kansainvälistymistä toteutetaan, pidetään täysin vääränä ja näin sanovat henkilöt, jotka ovat erittäin kansainvälisiä sekä taustaltaan että akateemiselta uraltaan. Kansainvälisyyttä ei luoda tuomalla vaan se tulee itse luoksesi kun luot ne kansainväliset yhteydet menemällä itse maan rajojen ulkopuolelle. Ja erityisen tärkeänä ominaisuutena pidetään kielitaitoa - ja erityisesti sen maan kielen oppimista, jonne mennään. Puolivillainen englanti on konferenssikieli ja julkaisukieli ulospäin, mutta kaikki nämä kansainväliset julkaisevat myös omalla äidinkielellään ja se ei todellakaan ole englanti.